Norjalainen sukusaaga - ja näkemiin

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit. (Alkuteos ilmestynyt 2004, ensimmäinen suomenkielinen painos 2007). Tammi.

Trilogia norjalaisen maatilan kolmesta veljeksestä ja näiden paluusta äidin kuolinvuoteelle on eilisen Helsingin Sanomien eilisen jutun perusteella iso menestys sekä Norjassa että kansainvälisesti. Minulta tämä ilmiö on aiemmin jäänyt havaitsematta. Hyvä, että ystävä antoi kesälukemiseksi pokkarin, jonka tänään siirrän luvalla eteenpäin toiselle ystävälle.

Kirjailija on osannut luoda kolme tarpeeksi erilaista ja silti uskottavaa veljestä, näiden vanhemmat ja yhden tyttären ja nivoa henkilöiden ympärille raadollisuudessaan koukuttavan sukutarinan. Todennäköisesti tartun vielä trilogian kahteen seuraavaan osaan eli teoksiin Erakkoravut ja Vihreät niityt, viimeistään elokuussa odottavan Norjan kiertomatkani jälkeen.

------
Kun alkuvuodesta avasin tämän blogin, tarkoituksena oli luoda nopea ja helppo areena pistää ylös kokemani kulttuurielämykset. Ei siis pitkiä analyysejä, vain muutama sana itselle muistiin.

Eihän se niin toiminut, koska aina kuitenkin haluan edes jotenkin analysoida luetut, nähdyt ja koetut. Monen monta kevään ja kesän kirjaa, näyttelyä ja muuta kulttuurituotetta on siksi jäänyt kirjaamatta. On aika jäädyttää tämä lista ja palata Verkkomaisterin sattumanvaraisten muistiinpanojen tekijäksi. Jos jaksan ja osaan, siirrän nämä merkinnät myös Verkkomaisteriin.

Shakespeare & Company

Sylvia Beach: Shakespeare & Company. Englanninkielinen alkuteos julkaistu 1959, ensimmäinen suomennos 2003. Suomentanut Ruth Routa ja Heikki Karjalainen.

Pokkaripainos mielenkiintoisesta kulttuurihistoriallisesta muistelmateoksesta osui käsiini sattumalta. Pariisissa sijainneen englanninkielisen kirjallisuuden kirjakaupan nimi Shakespeare & Company oli tuttu, mutta enpä häpeäkseni tiennyt kirjakauppiaan ja kirjailijan merkityksestä 1900-luvun alkupuolen kirjallisuudelle tätä aiemmin. Sylvia Beach perusti liikkeensä 1919 ja ryhtyi James Joycen Odysseuksen ensimmäisten painosten (1922) kustantajaksi, sillä Joyce ei muuten löytänyt mistään kustantajaa suurteokselleen.

Muutenkin Beach oli tekemisissä sotienvälisen ajan suurten nimien kanssa. Kirjakaupan asiakkaina tai muuten vain vieraina kävivät mm. Ernst Hemingway, Ezra Pound, F. Scott Fitzgerald, Gertrude Stein, Alice B. Toklas ja D.H. Lawrence. Teoksessa vilahtelee joukko muidenkin kulttuurialojen kuuluisuuksia.

Beach kuvaa aikaa, kaupunkia ja ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta kirjoittajana hän ei ole kovin kummoinen. Onneksi kirjoittajalla on aseenaan lämmin asenne ja sopivasti itseironista huumoria, joten luettelomaisessa kerronnassa on välillä muitakin valopilkkuja kuin kuuluisien kulttuurihenkilöiden bongaus. Joycen uraa, elämää ja työtapaa hän kuvaa välillä lähes piinallisen tarkasti, mutta toisaalta juuri irlantilaiskirjailijaa koskevat osuudet olivat minulle teoksen mielenkiintoisinta antia.

Kirjoja työn puolesta

Kaj Chydenius: Muistin juuri. Otava 2009.
Kohta 70 vuotta täyttävän säveltäjä nimittää kirjaansa alkusanoissa muistelmiksi ja muistelmakirjaksi. Luin kirjan työn puolesta - haastattelen Chydeniusta Lahden Kirjamessuilla lauantaina 21.3. - joten en vielä halua tehdä teoksesta lyhyttäkään analyysiä. Katsotaan, mihin keskustelumme meidät vie...

Torgny Lindgren: Akvaviitti. Tammi 2009.
Toinen työtehtävänä luettu teos, siitä huolimatta suuri nautinto. Historialliseen taustaan sijoitettu romaani herätysliikkeen ihmisistä. Tulossa tarkempi arvio myöhemmin.

Oscar Parlandin tekstejä

Olen lukenut kesällä odottavaa työtehtävää varten kaksi Oscar Parlandin kirjaa. Tieto ja eläytyminen (1991) sisältää alaotsikkonsa mukaisesti esseitä ja muistelmia. 2002 ilmestynyt Peilipoika on kirjailijan sukulaisten postuumisti toimittama päätösosa lapsuuskokemuksia käsittelevään romaanitrilogiaan.
Tieto ja eläytyminen sisältää runsaasti mielenkiintoista kulttuurihistoriaa menetetystä Kannaksen Karjalasta, Parlandin monikulttuurisesta suvusta ja 1900-luvun alun porvarillisesta elämäntavasta.
Peilipojassa asioita katsotaan fiktiivisten henkilöiden läpi, etenkin kuusivuotiaan Rikin näkökulmasta. Lapsen näkökulma on yllättävänkin paljon ahdistuneempi kuin aikuisen psykiatri-kirjailijan, onhan hänellä vähemmän työkaluja ymmärtää esimerkiksi kansalaissodan kauheuksia kuin aikuisilla. Erityisen julmasti kuvataan aikuisia, joiden mielivalta herkkää, vilkasta ja elävällä mielikuvituksella varustettua poikaa kohtaan on välillä käsittämätöntä. Kysymys on kasvatuksesta ja sopivaisuussäännöistä. Etenkin seksuaalisuus on tiukasti kiellettyä.
Kuvaus on tarkkanäköistä ja siksi kiinnostavaa. Täydellinen huumorin puute uuvuttaa välillä lukijan.