Maa on syntinen laulu

Kirjakauppa Tarinan lukupiirissä oli tänään käsittelyssä Timo K. Mukan esikoiskirja Maa on syntinen laulu (1964).

Yllättävän monelle muullekin lukupiiriläiselle oli käynyt kuten minulle: Rauni Mollbergin elokuva vuodelta 1973 oli nähty, itse kirja oli jäänyt lukematta. Minulla on tavallaan järkevä selityskin asialle, sillä kirjan julkaisemisen aikaan olen ollut viisivuotias, elokuvan olen nähnyt joskus teini-ikäisenä 1970-luvulla televisiosta. Toki joukossamme oli myös kirjan aikanaan lukeneita, jopa yksi Mukan tavannut.

Lähes yhdestä suusta huokaisimme, miten hienoa oli lukea teos nyt, kun pahimmat kohut ovat laantuneet. Lähes käsittämättömältä tuntui, että kirjoittaja oli 19-vuotias, niin valmista ja nerokasta teksti on. Kieli on samalla lyyristä ja esitystavassaan järkyttävän lakonista. Lappilainen elämä on siinä, liiemmin selittelemättä. Uskonto, veri, ankara luonto, seksuaalisuus, kuolema - ne ovat siellä juuri sillä painolla kuin hyvässä kirjassa pitääkin. Ihmiset ja tapahtumat tuntuvat täysiltä ja tosilta.

Ulkokirjallista kohua ei tietenkään voi unohtaa, etenkään koska kirjailijan kohtalo oli kuolla nuorena ja todella moneen kertaan väärin ymmärrettynä. Toivoisin silti, että edes muutama nuori lukija löytäisi Mukan hänen kirjallisten ansioidensa vuoksi. Toivoa on, sillä tämänkertaisen kirjan ehdottaja oli juuri lukupiirin nuorin, kevään abiturientti.

Kotiopettajattaren romaani

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani. Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Kaarina Ruohtula.

Charlotte Brontën 1847 kirjoittama romaani oli käsittelyssä tänä iltana Kirjakauppa Tarinan lukupiirissä. Teoksen ihmiskuvaus - etenkin lasten herkkä ymmärtäminen ja naisen itsenäisyys - herättivät paljon keskustelua. Romanttinen ja kielellisesti runsas romaani oli yllättävän positiivinen kokemus useimmille meistä nykylukijoista, joiden ikäjakauma oli 19 vuodesta arviolta reilusti yli seitsemäänkymppiin. Osa meistä, minäkin, oli klassikon lukenut jo vuosikymmeniä sitten, mutta nyt kokemus oli aivan uusi.

Kiitosta sai suomentajan esipuhe, joka antoi eväitä klassikon ymmärtämiseen historiallista taustaansa vasten.

Lukupiirissä Amerikkalainen elegia

Lukupiirissä Kirjakauppa Tarinassa käsittelimme tänä iltana Siri Hustvedtin Amerikkalaista elegiaa. Olen lukenut ja arvostellut kirjan jo syksyllä, joten nyt pystyin katsomaan sitä uusin silmin. Ja niin vain siitä löytyi todella monta uutta piirrettä yli kymmenen lukijan piirissä. Olimme hyvinkin eri mieltä esim. päähenkilön Erikin henkisestä tilasta ja muutaman sivuhenkilön ja -tapahtuman merkityksestä tarinassa.
Sivusimme myös Hustvedtin edellistä kirjaa Kaikki mitä rakastin, joka ei yllätyksekseni ollutkaan kaikkien muiden mielestä se vaikuttavampi teos näistä kahdesta. Hienoa, että lukukokemukset ovat erilaisia!