Molière: Tartuffe. Teatteri Vanha Juko, Lahti.
Odotin paljon Vanhan Jukon Tartuffelta, onhan se teatterin koulutusprojektin tuote, jossa on käytetty hyväksi Stanislavskin metodeita. Enkä pettynyt, en vaikka jouduin katsomaan näytelmän nuhassa ja Jukon epämukavilla penkeillä istuen.
Ohjaus on tarkka ja muutama roolityö suorastaan taiturimainen. Päällimmäisenä jäi mieleen Minja Kosken ihastuttavan sulava pulputus kamarineito Dorinena. Ja niin, näytelmähän on siis hauska!
Olen tällä kertaa sen verran samaa mieltä kuin ESS:n arvostelija Juuso Ala-Kyyny, että linkkaanpa arvosteluun. Katsomuskokemus on tosin eri päivältä, ESS oli paikalla ensi-illassa, minä eilen toisessa esityksessä.
Tartuffesta on jäljellä enää kolme esitystä, to 9.4. klo 13, ti 21.4. klo 19 ja ke 22.4. klo 19. Liput maksavat vain kymmenen euroa, joten kenelläkään ei ole tekosyytä jättää hyvin tehtyä klassikkoa väliin. Eilen katsomossa oli häpeällisen vähän väkeä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teatteri. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Juhlan aika - eilen, tänään, huomenna
Olin katsomassa toisessa ensi-illassa 16.3. Lahden Diakonialaitoksen 140-vuotisjuhlanäytelmää Juhlan aika - eilen, tänään, huomenna. Käsikirjoitus Lealiisa Kantola, ohjaus Lasse Kantola ja Vilma Ruokolainen.
Kutsumuksesta, historiasta ja vähän nykyajan kilvoittelustakin kertova näytelmä on valmistettu osana Lahden Diakonialaitoksen opetusta. Näyttelijät ovat nuoria laitoksen opiskelijoita, joista ei tule näyttelijöitä vaan lastenohjaajia, lähihoitajia ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia. Myös lavastus ja puvustus ovat syntyneet oppilastöinä.
Ohjaajat ovat saaneet opiskelijoista paljon irti, riittävästi tekstin kertoman historian ja tunteiden välittämiseksi. Näytelmän parhaita hahmoja sekä tekstin että tulkinnan puolella on fiktiivinen talonmies Pietu Holopainen, jota tulkitsee Jarko Manninen.
Näytelmä on ilmainen ja sitä esitetään vielä kymmenen kertaa. Pikkuruinen Theatrum Olga -näyttämö kuitenkin täyttyy kovin nopeasti, joten liput kannattaa varata ennalta.
Kutsumuksesta, historiasta ja vähän nykyajan kilvoittelustakin kertova näytelmä on valmistettu osana Lahden Diakonialaitoksen opetusta. Näyttelijät ovat nuoria laitoksen opiskelijoita, joista ei tule näyttelijöitä vaan lastenohjaajia, lähihoitajia ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia. Myös lavastus ja puvustus ovat syntyneet oppilastöinä.
Ohjaajat ovat saaneet opiskelijoista paljon irti, riittävästi tekstin kertoman historian ja tunteiden välittämiseksi. Näytelmän parhaita hahmoja sekä tekstin että tulkinnan puolella on fiktiivinen talonmies Pietu Holopainen, jota tulkitsee Jarko Manninen.
Näytelmä on ilmainen ja sitä esitetään vielä kymmenen kertaa. Pikkuruinen Theatrum Olga -näyttämö kuitenkin täyttyy kovin nopeasti, joten liput kannattaa varata ennalta.
torstai 12. helmikuuta 2009
Olviretki Schleusingenissa
Aleksis Kivi: Olviretki Schleusingenissa. Lahden kaupunginteatteri, ohjaus Juha Hurme (joka myös sotamies Timoteuksen roolissa). Ensi-ilta 11.2.2009.
Aleksis Kiven aina yhtä elähdyttävän kielen takia olen iloinen, että näin tämän. Riviltä 17 oli kuitenkin välillä vaikea kuulla äänitehosteiden ja näytelmään kuuluvan humalaisen mökellyksen seasta repliikkien helmiä. En ole lukenut tekstiä, mutta ilmeisesti sitä on jo tiivistetty huimasti - ja vieläkin olisi ollut varaa.
Onneksi näyttelijät ovat monella tavalla ilmaisun ammattilaisia, muuten ylipitkää ryyppyreissua ei olisi jaksanut. Teemat sotimisen mielettömyydestä ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä kyllä kävivät selviksi. Olvin voimalla tappamisen kestää ja naiminenkin sujuu, mutta pitkän päälle tiedossa on vain pikku-ukkoja varjojen maassa.
Aleksis Kiven aina yhtä elähdyttävän kielen takia olen iloinen, että näin tämän. Riviltä 17 oli kuitenkin välillä vaikea kuulla äänitehosteiden ja näytelmään kuuluvan humalaisen mökellyksen seasta repliikkien helmiä. En ole lukenut tekstiä, mutta ilmeisesti sitä on jo tiivistetty huimasti - ja vieläkin olisi ollut varaa.
Onneksi näyttelijät ovat monella tavalla ilmaisun ammattilaisia, muuten ylipitkää ryyppyreissua ei olisi jaksanut. Teemat sotimisen mielettömyydestä ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä kyllä kävivät selviksi. Olvin voimalla tappamisen kestää ja naiminenkin sujuu, mutta pitkän päälle tiedossa on vain pikku-ukkoja varjojen maassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)