Norjalainen sukusaaga - ja näkemiin

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit. (Alkuteos ilmestynyt 2004, ensimmäinen suomenkielinen painos 2007). Tammi.

Trilogia norjalaisen maatilan kolmesta veljeksestä ja näiden paluusta äidin kuolinvuoteelle on eilisen Helsingin Sanomien eilisen jutun perusteella iso menestys sekä Norjassa että kansainvälisesti. Minulta tämä ilmiö on aiemmin jäänyt havaitsematta. Hyvä, että ystävä antoi kesälukemiseksi pokkarin, jonka tänään siirrän luvalla eteenpäin toiselle ystävälle.

Kirjailija on osannut luoda kolme tarpeeksi erilaista ja silti uskottavaa veljestä, näiden vanhemmat ja yhden tyttären ja nivoa henkilöiden ympärille raadollisuudessaan koukuttavan sukutarinan. Todennäköisesti tartun vielä trilogian kahteen seuraavaan osaan eli teoksiin Erakkoravut ja Vihreät niityt, viimeistään elokuussa odottavan Norjan kiertomatkani jälkeen.

------
Kun alkuvuodesta avasin tämän blogin, tarkoituksena oli luoda nopea ja helppo areena pistää ylös kokemani kulttuurielämykset. Ei siis pitkiä analyysejä, vain muutama sana itselle muistiin.

Eihän se niin toiminut, koska aina kuitenkin haluan edes jotenkin analysoida luetut, nähdyt ja koetut. Monen monta kevään ja kesän kirjaa, näyttelyä ja muuta kulttuurituotetta on siksi jäänyt kirjaamatta. On aika jäädyttää tämä lista ja palata Verkkomaisterin sattumanvaraisten muistiinpanojen tekijäksi. Jos jaksan ja osaan, siirrän nämä merkinnät myös Verkkomaisteriin.

Shakespeare & Company

Sylvia Beach: Shakespeare & Company. Englanninkielinen alkuteos julkaistu 1959, ensimmäinen suomennos 2003. Suomentanut Ruth Routa ja Heikki Karjalainen.

Pokkaripainos mielenkiintoisesta kulttuurihistoriallisesta muistelmateoksesta osui käsiini sattumalta. Pariisissa sijainneen englanninkielisen kirjallisuuden kirjakaupan nimi Shakespeare & Company oli tuttu, mutta enpä häpeäkseni tiennyt kirjakauppiaan ja kirjailijan merkityksestä 1900-luvun alkupuolen kirjallisuudelle tätä aiemmin. Sylvia Beach perusti liikkeensä 1919 ja ryhtyi James Joycen Odysseuksen ensimmäisten painosten (1922) kustantajaksi, sillä Joyce ei muuten löytänyt mistään kustantajaa suurteokselleen.

Muutenkin Beach oli tekemisissä sotienvälisen ajan suurten nimien kanssa. Kirjakaupan asiakkaina tai muuten vain vieraina kävivät mm. Ernst Hemingway, Ezra Pound, F. Scott Fitzgerald, Gertrude Stein, Alice B. Toklas ja D.H. Lawrence. Teoksessa vilahtelee joukko muidenkin kulttuurialojen kuuluisuuksia.

Beach kuvaa aikaa, kaupunkia ja ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta kirjoittajana hän ei ole kovin kummoinen. Onneksi kirjoittajalla on aseenaan lämmin asenne ja sopivasti itseironista huumoria, joten luettelomaisessa kerronnassa on välillä muitakin valopilkkuja kuin kuuluisien kulttuurihenkilöiden bongaus. Joycen uraa, elämää ja työtapaa hän kuvaa välillä lähes piinallisen tarkasti, mutta toisaalta juuri irlantilaiskirjailijaa koskevat osuudet olivat minulle teoksen mielenkiintoisinta antia.

Juhlan aika - eilen, tänään, huomenna

Olin katsomassa toisessa ensi-illassa 16.3. Lahden Diakonialaitoksen 140-vuotisjuhlanäytelmää Juhlan aika - eilen, tänään, huomenna. Käsikirjoitus Lealiisa Kantola, ohjaus Lasse Kantola ja Vilma Ruokolainen.
Kutsumuksesta, historiasta ja vähän nykyajan kilvoittelustakin kertova näytelmä on valmistettu osana Lahden Diakonialaitoksen opetusta. Näyttelijät ovat nuoria laitoksen opiskelijoita, joista ei tule näyttelijöitä vaan lastenohjaajia, lähihoitajia ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia. Myös lavastus ja puvustus ovat syntyneet oppilastöinä.
Ohjaajat ovat saaneet opiskelijoista paljon irti, riittävästi tekstin kertoman historian ja tunteiden välittämiseksi. Näytelmän parhaita hahmoja sekä tekstin että tulkinnan puolella on fiktiivinen talonmies Pietu Holopainen, jota tulkitsee Jarko Manninen.
Näytelmä on ilmainen ja sitä esitetään vielä kymmenen kertaa. Pikkuruinen Theatrum Olga -näyttämö kuitenkin täyttyy kovin nopeasti, joten liput kannattaa varata ennalta.