Kotiopettajattaren romaani

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani. Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Kaarina Ruohtula.

Charlotte Brontën 1847 kirjoittama romaani oli käsittelyssä tänä iltana Kirjakauppa Tarinan lukupiirissä. Teoksen ihmiskuvaus - etenkin lasten herkkä ymmärtäminen ja naisen itsenäisyys - herättivät paljon keskustelua. Romanttinen ja kielellisesti runsas romaani oli yllättävän positiivinen kokemus useimmille meistä nykylukijoista, joiden ikäjakauma oli 19 vuodesta arviolta reilusti yli seitsemäänkymppiin. Osa meistä, minäkin, oli klassikon lukenut jo vuosikymmeniä sitten, mutta nyt kokemus oli aivan uusi.

Kiitosta sai suomentajan esipuhe, joka antoi eväitä klassikon ymmärtämiseen historiallista taustaansa vasten.

Kirjoja työn puolesta

Kaj Chydenius: Muistin juuri. Otava 2009.
Kohta 70 vuotta täyttävän säveltäjä nimittää kirjaansa alkusanoissa muistelmiksi ja muistelmakirjaksi. Luin kirjan työn puolesta - haastattelen Chydeniusta Lahden Kirjamessuilla lauantaina 21.3. - joten en vielä halua tehdä teoksesta lyhyttäkään analyysiä. Katsotaan, mihin keskustelumme meidät vie...

Torgny Lindgren: Akvaviitti. Tammi 2009.
Toinen työtehtävänä luettu teos, siitä huolimatta suuri nautinto. Historialliseen taustaan sijoitettu romaani herätysliikkeen ihmisistä. Tulossa tarkempi arvio myöhemmin.

Juhlan aika - eilen, tänään, huomenna

Olin katsomassa toisessa ensi-illassa 16.3. Lahden Diakonialaitoksen 140-vuotisjuhlanäytelmää Juhlan aika - eilen, tänään, huomenna. Käsikirjoitus Lealiisa Kantola, ohjaus Lasse Kantola ja Vilma Ruokolainen.
Kutsumuksesta, historiasta ja vähän nykyajan kilvoittelustakin kertova näytelmä on valmistettu osana Lahden Diakonialaitoksen opetusta. Näyttelijät ovat nuoria laitoksen opiskelijoita, joista ei tule näyttelijöitä vaan lastenohjaajia, lähihoitajia ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia. Myös lavastus ja puvustus ovat syntyneet oppilastöinä.
Ohjaajat ovat saaneet opiskelijoista paljon irti, riittävästi tekstin kertoman historian ja tunteiden välittämiseksi. Näytelmän parhaita hahmoja sekä tekstin että tulkinnan puolella on fiktiivinen talonmies Pietu Holopainen, jota tulkitsee Jarko Manninen.
Näytelmä on ilmainen ja sitä esitetään vielä kymmenen kertaa. Pikkuruinen Theatrum Olga -näyttämö kuitenkin täyttyy kovin nopeasti, joten liput kannattaa varata ennalta.

Kalevi Aho: Hyönteissinfonia

Sinfonia Lahden esittämä Kalevi Ahon Hyönteissinfonia (sinfonia nro 7) eilen illalla Sibeliustalossa oli hauska, mielenkiintoinen ja virkistävä. 60-vuotisjuhliaan viettänyt säveltäjä kävi konsertin lopussa kumartamassa ansaitusti seisaallaan annetuille aplodeille. Eniten katsottavaa oli Muurahaiset-osassa, jossa sekä puhaltajat että lyömäsoittajat tekivät oikein tosissaan työtä. Myös kapellimestari Atso Almila sai huhkia täysillä.

Konsertin alkuosassa kuullut Claude Debussyn ja Karol Szymanovskin teokset kuulostivat nekin päteviltä tulkinnoilta, erityisesti viulisti Mi-kyung Leen soittimen hallinta Szymanovskin Viulukonsertossa (nro 1 op. 35).

Käyn nykyään varsin harvoin sinfoniakonserteissa, joten kuuntelen teoksia ilman mitään asiantuntemusta, aivan satunnaisen harrastajan korvin. Sen kuitenkin huomaa, kuinka innostuneesti orkesteri kulloinkin tehtäväänsä suhtautuu. Sinfonia Lahden kohdalla en ole havainnut ongelmia asenteessa.

Asta Pulkkisen näyttelyn avajaiset Galleria Aila Seppälässä

Asta Pulkkisen naivistiset työt sopivat erinomaisesti tähän alkutalveen, jonka aikana lähes kaikki julkiset viestit ovat täynnä epävarmuutta ja huonoja uutisia. Ei siksi, ettei taitelijalla olisi mitään käsitystä todellisuudesta, vaan koska hän tarjoaa myös arkeen sopivia levähdyspaikkoja. Esillä on monta kaunista talvikuvaa, joita katsellessa ei koko ajan tarvitse haaveilla tulevasta kesästä.
Tämän illan avajaisissa Galleria Aila Seppälässä oli hyvin sydämellinen ja iloinen tunnelma, mutta harvinaista kyllä, vieraat tutustuivat myös töihin. Suosittelen poikkeamaan 29.3. mennessä.

Näyttelyissä Kalevalaa ja Disneyä

Kävin jo viime viikolla Helsingissä, jossa oli tilaisuus osallistua Ateneumin suuren Kalevala-näyttelyn tiedotustilaisuuteen. Nopea työkierros oli toki mielenkiintoinen, mutta näyttelyn - tai oikeastaan näyttelyiden - sisäistäminen vajaassa tunnissa oli mahdotonta, vaikka infossa saikin paljon myös kerrottua taustatietoa evääkseen.
Toisen kerroksen klassikko-osiossa ovat esillä monet jo ennalta tutut kulttiteokset, mutta onneksi mukaan on saatu myös vähemmän tunnettuja teoksia menneiltä vuosisadoilta ja -kymmeniltä. Aion ehdottomasti palata töiden äärelle, mieluiten jonkun nuoren henkilön tai jopa lapsen kanssa. Kalevalan tulkintoja on mielestäni hyvä tutkia keskustellen ja miettien, miten tarinat teoksissa esitetään.
Kymmeneltä nykytaiteilijalta tilatut teokset ja niiden rinnalle tilatut sävellykset hallitsevat ensimmäistä kerrosta. Päällimmäiseksi mieleen (liian nopeasta) silmäyksestä jäivät Nanna Suden ja Marjatta Tapiolan teosten voimakkaat värit, enkä edes yrittänyt kuunnella sävellyksiä kuulokkeista. Jos näyttelystä tulee kovin suosittu, musiikkiin syventyminen voi olla jopa vaikeaa.
Väitän, ettei nykyosioon ja klassikkoihin edes voi keskittyä yhdellä kertaa. On siis tehtävä vielä ainakin kaksi reissua Helsinkiin. Aikaa on elokuun 9. päivään asti.

Olin jo ennalta päättänyt, että tutustun samana päivänä Taidemuseo Tennispalatsin Walt Disney ja Euroopan taide -näyttelyyn. Siirtymä ikonien maailmasta toiseen oli ennalta ajateltuna iso, mutta itse asiassa Disney toimi piirrettyjensä kanssa samaan tapaan kuin monet Kalevalankin kuvaajat: tutustui tarkasti perinteeseen ja haki jopa suoria malleja muusta taiteesta.
Näyttelyn fokus oli nimenomaan Disneyn piirrosfilmien (Lumikista lähtien) ja sen esikuvina toimineen kuvataiteen ja näytelmäelokuvien suhteessa. Oli Disneyn merkityksestä mitä mieltä hyvänsä, hän ja hänen taiteilijansa tutkivat hyvinkin tarkasti monenlaisia taiteen perinteitä romanttisista maalauksista 1900-luvun alun populaarikuvastoon.
Elähdyttävintä minulle oli tajuta, miten syvällä kulttuurissa ovat tietyt mykän ja muun mustavalkoisen filmiajan kuvat ja trikit - ja miten hyvin Disney (aluksi nimettömine) animaattoreineen osasi siirtää ne piirrettyihin filmeihin erittäin alkeellisella tekniikalla.Tässä on näyttely, joka kannattaa nauttia ehdottomasti yhdessä jonkun sarjakuva- tai animaatioentusiastin kanssa, ellei satu olemaan sellainen itse.
Mutta missään tapauksessa en suosittele kahta näin laajaa näyttelykokonaisuutta samalle päivälle. Minulla kärsi Kalevala.