Olen lukenut kesällä odottavaa työtehtävää varten kaksi Oscar Parlandin kirjaa. Tieto ja eläytyminen (1991) sisältää alaotsikkonsa mukaisesti esseitä ja muistelmia. 2002 ilmestynyt Peilipoika on kirjailijan sukulaisten postuumisti toimittama päätösosa lapsuuskokemuksia käsittelevään romaanitrilogiaan.
Tieto ja eläytyminen sisältää runsaasti mielenkiintoista kulttuurihistoriaa menetetystä Kannaksen Karjalasta, Parlandin monikulttuurisesta suvusta ja 1900-luvun alun porvarillisesta elämäntavasta.
Peilipojassa asioita katsotaan fiktiivisten henkilöiden läpi, etenkin kuusivuotiaan Rikin näkökulmasta. Lapsen näkökulma on yllättävänkin paljon ahdistuneempi kuin aikuisen psykiatri-kirjailijan, onhan hänellä vähemmän työkaluja ymmärtää esimerkiksi kansalaissodan kauheuksia kuin aikuisilla. Erityisen julmasti kuvataan aikuisia, joiden mielivalta herkkää, vilkasta ja elävällä mielikuvituksella varustettua poikaa kohtaan on välillä käsittämätöntä. Kysymys on kasvatuksesta ja sopivaisuussäännöistä. Etenkin seksuaalisuus on tiukasti kiellettyä.
Kuvaus on tarkkanäköistä ja siksi kiinnostavaa. Täydellinen huumorin puute uuvuttaa välillä lukijan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti